Tuli katsottua elokuvissa tuo Mielensäpahoittaja. Dome Karukosken ohjaus Tuomas Kyrön romaanista kertoo jotain meistä kaikista. Antti Litja on loistava vanhana jääränä ja kaikki muutkin roolit tuntuivat uskottavilta. Elokuvaa mainostetaan komediana, mutta traagisuus on aivan pinnan alla.
No meillähän sitten pillastuttiin mielensä pahoittamis -teemasta sekä töissä että kaveripiirissä. Töissä ideoitiin Kouvostoliitto-festaria, jossa Kyrö ja mielensäpahoittaja olisivat kunniavieraita. Aiheeseen sopien juhlittaisiin Pohjola-talon parkkihallissa murhaballadeja kuunnellen. Bileissä olisi betoninen itkumuuri, johon voisi kaivertaa tai sprayata murheet ja valituksen aiheet. Taidepajassa tehtäisiin betoniveistoksia ja maalauksia harmaasävyillä. Vihreämpää nurmea aidan toiselta puolelta tirkisteltäisiin pienistä avaimenrei'istä. Kouvolan teatteri esittäisi Kouvolan Sanomien Napakoista tehtyjä valituslauluja. Joku ehdotti urheilulajiksi jopa selkään puukotusta - toki vaahtomuoviseen maalitauluun. Kahvitauon irroittelu kertoi väsymyksestä yleiseen valittamisen ilmapiiriin ja toisaalta kymenlaaksolaisesta mustasta huumorista. Överiksi viedylle märehtimiselle ei voi kun nauraa. Samalla sitä saattaa salaa nauraa vaikka itselleen...
Ystävän kanssa on vakaa aikomus viettää mielensäpahoittamis-ilta. Karvareuhkat päässä jyrsitään kyrsää ja valitetaan, niin ettei vähään aikaan tarvitse.
Mielensäpahoittajan hahmo tuntuu oudosti tutulta ja rakkaalta. Se on vähän kuin oma synkän päivän ilta. Tuota karvalakkista miestä haluaisi taputtaa olalle ja tarjota pannukaffea. Osaisipa saman lohdun tarjota itselleen silloin, kun henkinen perunamaa tai puunkaato kampittaa.
Leffa muuten kannattaa katsoa!
Mielensäpahoittaja Wikipediassa
Keep on, hyvin menee :)
VastaaPoistaEiku tule tänne ja pidetään mielensähyvittämis-ilta ;)
VastaaPoista:D
VastaaPoista